Tänään oli harjoittelun viimeinen päivä. Ja nyt on tyhjä olo. Maanantaina varmaan vielä enemmän. Tuntuu oudolta, että en enää opeta tuota kamalan ihanaa luokkaa. Harjoittelun aikana koettiin varsin rajujakin juttuja, mutta ei siitä pääse mihinkään, että on ne vaan niin suloisia:) Nyt voi oikeasti puhua oppilaantuntemuksesta, jota ehkä kuvitteli omaavansa ensimmäisenkin harjoittelun jälkeen. Kyllä nyt liikutaan ihan eri sfääreissä.
Aamulla seurasin kollegan tunnin, ja heti kun oppilaat tulivat luokkaan, toivat tytöt meille kortit ja "ystävännauhat". Oman tunnin jälkeen tuli halauksia ja kättelyitä. Mutta paras oli vielä edessä. Loppupalautteen lopuksi meille näytettiin aiemmin kuvattua videokuvaa. Jokaisesta harjoittelijasta oli tehty oma videopätkä, jossa oppilas kiitti harjoittelijaa, ja antoi palautetta siitä, mikä on ollut kivaa juuri sen harjoittelijan kanssa. Aivan ihanaa! Kyllä jäi hyvä mieli:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti